|
Tietoa luonnonmukaisesta viljelystä Lapio on viljelijän stetoskooppi Kutsumattomat vieraat karkotetaan luonnonmukaisesti Luomuviljasta leivotaan herkullista leipää Nurmi ravitsee eläimet ja maan Vihannekset kypsyvät maukkaiksi ja terveellisiksi Maan voima tiivistyy marjoihin
Luomutuotantoon siirtyminen merkitsee maanviljelijälle vastuunottoa luonnosta. Viljelijältä vaaditaan ammattitaitoa ja hänen on hankittava tietoa uudesta tuotantomenetelmästä. Luomutuotantoa aloittavalla tilalla on tehtävä monia perusparannuksia kuten ojituksia ja kalkituksia. Varsinkin rikkakasvien torjuntaan tarvitaan usein uusia koneita. Kotieläinten asumukset vaativat yleensä remonttia. Jotta kestävää kehitystä edistävä maatalous yleistyisi, luomuviljelyä tuetaan. Tukea maksetaan korvaukseksi muutoskustannuksista ja siitä, että sadot jäävät aiempaa pienemmiksi. Viljelijä saa viiden vuoden ajan siirtymävaihetukea ja sen jälkeen luomutukea. Luomutuotanto pitää luonnon monimuotoisuutta yllä tavanomaista tuotantoa paremmin. Pellosta ovat riippuvaisia viljan lisäksi monet muut kasvit sekä eläimet. Ne kaikki ovat osa monimuotoista luontoa ja vuorovaikutuksessa keskenään. Luomupellolla ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Siksi siellä viihtyvät perhoset ja muut hyönteiset, madot ja lukuisat muut maan pikku eläjät. Niissä taas riittää syötävää esimerkiksi linnuille. Pelloilla ja niiden pientareilla elää myös tavallista enemmän kasvilajeja, jotka nekin tarjoavat ravintoa ja suojaa eläimille. Kimalaiset huolehtivat luonnollisesti niin villien kuin viljelykasvien pölytyksestä. Kotieläimet ovat syntymästään asti luomua ja niiden hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota. Eläimet syövät laitumella, ne saavat liikkua sisätiloissakin ja ulkoilla myös talvella. Ne saavat hoivata jälkeläisiään lajilleen tyypillisesti. Häkkikanalat ja ahtaat porsituskarsinat ovat kiellettyjä. Rehut ovat pääosin luomua eikä niihin ole lisätty antibiootteja tai hormoneja. Terveyttä hoidetaan antamalla eläinten toimia lajilleen ominaiseen tapaan; esimerkiksi laumaeläimet ovat yhdessä ja siat tonkivat maata. Sairauksia estetään jo ennalta huolehtimalla eläinten luontaisesta vastustuskyvystä. Jos joudutaan kuitenkin käyttämään lääkkeitä, odotetaan tavanomaisiin karjatiloihin verrattuna kaksi kertaa kauemmin ennen teurastusta. Luomutiloilla ei käytetä keinolannoitteita, vaan kierrätetään ravinteita. Tärkein lannoite on karjanlanta. Täydennykseksi kelpaavat hidasliukoiset kivijauheet. Kotieläinten lannassa palautetaan suuri osa rehujen ravinteista peltoon. Lanta voidaan kompostoida tai se muokataan seosaineen kanssa kevyesti pintamaahan. Lanta sisältää rehusta peräisin olevia ravinteita: typpeä, fosforia ja kaliumia. Ne ovat eloperäiseen ainekseen sitoutuneina. Kun lanta joutuu takaisin maahan, pieneliöt hajottavat sen, ja ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön. Tällainen eloperäinen ravinto on lierojen ja muiden maassa ahertavien pieneliöiden elinehto. Lapio on viljelijän stetoskooppi Lapiodiagnoosi on tapa havainnoida maan rakennetta ja biologista toimintaa kotikonstein. Lapiolla kaivetaan esiin ehjä ruokamultakerroksen paksuinen maanäyte, jonka pitää pysyä koossa ja sisältää eläviä juuria. Maasta irti leikattua näytettä katsellaan, tunnustellaan ja haistellaan. Näin tarkastellaan muun muassa kerroksellisuutta, tiivistymiä, kosteuden jakautumista ja eloperäistä ainesta. Myös pieneliöt, typensitojakasvien nystyrät sekä pää- ja sivujuurten kasvutapa kertovat pellon kasvukunnosta. Kutsumattomat vieraat karkotetaan luonnonmukaisesti Tuholaisten luontaiset viholliset ovat luomuviljelijän ystäviä. Esimerkiksi kirvoja popsivat leppäkertut auttavat luonnonmukaisessa kasvinsuojelussa, samoin kasvihuoneisiin tuodut petopunkit, jotka herkuttelevat vihannespunkeilla. Kestävien lajikkeiden valinta ja viljelykierto estävät osaltaan tauteja ja tuholaisia käymästä kasvien kimppuun. Sitkeitä tuholaisia voidaan karkottaa eräiden kasvien omilla torjunta-aineilla kuten pyretriinillä. Rikkakasveja kuritetaan mekaanisesti. Sänkimuokkaus ja niitto ovat tavallisia keinoja. Etenkin viljatiloille sopii rikkaäestys ja vihannespelloille liekitys eli rikkakasvien taimien tuhoaminen kuumentamalla. Käytettävät koneet ovat mahdollisimman kevyitä, jotta maan rakenne pysyy hyvänä. Pellolla asustaa 10-200 matoa neliömetrillä. Niillä on tärkeä tehtävä luomutuotannossa: kastemadot ja muut lierot pilkkovat ja esikäsittelevät maan pinnan alle kertynyttä kuollutta eloperäistä ainetta. Näin ne edistävät hajottajamikrobien toimintaa ja auttavat maaperän hedelmällisyyden ylläpitämisessä. Käytäväverkostojen avulla ne huolehtivat lisäksi maan tuuletuksesta ja edistävät sadeveden imeytymistä. Kasvintähteiden joukosta löytyy ravintoa ja sopivia asuinpaikkoja luomupellon monipuoliselle lieroyhteisölle. Maaperän elävyydestä huolehtiminen on keskeistä luomuviljelyssä. Maassa tulee olla runsaasti humusta ja pieneliöiden toimintaa, sillä kasvit säilyvät vastustuskykyisinä terveessä ja ravinteikkaassa maassa. Ihanteellista maanparannusainetta on komposti. Sitä syntyy, kun lahottajabakteerit ja muut pieneliöt hajottavat kuolleita kasveja ja biojätettä. Toimivassa kompostissa muodostuu lämpöä, joka voi kohota jopa 70 asteeseen. Kuumuus tuhoaa monia taudinaiheuttajia ja rikkakasveja. Luomuviljasta leivotaan herkullista leipää Luonnonmukaisesti tuotettu vilja saa voimansa viherlannoituksesta ja lannasta. Rikat torjutaan rikkaäestyksellä. Taudit ehkäistään ennalta käyttämällä puhtaita, elinvoimaisia siemeniä. Siemenet voidaan myös käsitellä maabakteerivalmisteella, joka suojaa niitä taudeilta. Kypsä sato puidaan ja kuivataan huolellisesti sekä varastoidaan erillään tavanomaisesti tuotetusta viljasta. Myllyissä ja leipomoissa luomuvilja jalostetaan jauhoiksi, suurimoiksi ja hiutaleiksi. Leipomoissa valmistetaan tuoksuvia luomuleipiä. Viljalajeista tuotetaan luonnonmukaisesti eniten kauraa, josta valmistetaan hiutaleita ja rehua. Toisaalta luomun osuus on suhteellisesti suurin rukiin tuotannossa. Luomuruis on kotimaisen ruisleivän raaka-aine. Nurmi ravitsee eläimet ja maan Kotieläimet syövät kesäisin laitumella nurmea, ja talvella niille tarjotaan sitä säilöttynä tai kuivattuna. Nurmea tarvitaan viljelykierrossa myös viherlannoitukseen. Peltoon kylvetään esimerkiksi apilaa, virnaa ja heinäkasveja, jotka aikanaan muokataan maahan. Näin syntyvä vihreä kasvimassa on herkkua maan pieneliöille, jotka hajottavat sen kasveille käyttökelpoisiksi ravinteiksi. Viljelykierrossa kasvatetaan kullakin lohkolla vuorotellen eri lajeja, joista esimerkiksi juurekset imevät maasta paljon voimaa ja nurmet palauttavat sitä. Samalla vaalitaan kasvien terveyttä: esimerkiksi perunaa vaanivat taudit ja tuholaiset eivät pääse leviämään, kun esikasvina on vaikkapa vilja tai porkkana ja perunan jälkeen ovat vuorossa viherlannoituskasvit. Vihannekset kypsyvät maukkaiksi ja terveellisiksi Luomusiemenistä ja -taimista kasvavat vastustuskykyiset luomuvihannekset. Tuholaisten torjumiseksi käytetään esimerkiksi peiteharsoja ja houkutuskasveja, jotka harhauttavat vaikkapa nälkäiset kirpat pois kaalipellolta. Rikkakasvit liekitetään, harataan ja kitketään. Lannoitus vaikuttaa paljon vihannesten ja juuresten laatuun. Helppoliukoisilla ravinteilla tomaatit, porkkanat ja muut vihannekset kasvavat nopeasti, mutta niistä tulee maukkaampia eloperäisellä lannoituksella. Kypsiä, tuoreita luomuvihanneksia ja -juureksia voi ostaa suoraan tilalta. Kesän makuja löytyy myös kauppojen vihannesosastoilta ja pakastealtaista. Maan voima tiivistyy marjoihin Monivuotiset marjakasvien taimet on tärkeää istuttaa puhtaaseen maahan, jossa rikkakasvit ovat saaneet kovan kohtelun. Vastedes herukkapensas menestyy kilpailussa voikukkaa vastaan, kun sen juurella on paksulti haketta, olkea tai vaikka paperisilppua katteena. Väljästi istutettu kasvusto on ilmava, mikä vähentää tauteja ja etenkin mansikkamaalla hometta. Marjatarhan lähistöllä ovat avuksi pensaikot, joissa tuhohyönteisiä syövät hävittäjälennostot mieluusti majailevat. Haitallisten herhiläisten pään menoksi on myös kehitetty keinoja häiritä niiden lisääntymistä hämäämällä koiraita naaraiden tuoksuaineilla. Luomumarjat ovat makeita ja kiinteitä. Niissä on siis vähemmän vettä ja enemmän marjaa!
|